Usein meidän on vaikea tunnustaa omaa syyllisyyttämme Jumalan edessä. Syytämme toisia kuinka meitä vastaan on rikottu ja kuinka me olemme haavoilla toisten tekojen seurauksena. Totta on kuitenkin se että meistä jokainen on Jumalan kirkkautta vailla sillä ensisijaisesti me olemme rikkoneet Jumalaa vastaan ja myös toisiamme vastaan. Monet ns. terapeutit auttavat ihmisiä kun ihmiset ovat haavoilla ja rikkinäisiä ja näitä ongelmia selvitellään vuodesta toiseen. Harvoin kuitenkin löytyy terapeuttia joka kertoo apua etsivällä että hänen täytyy käsitellä Jumalan edessä oma syyllisyytensä ja kuinka hän on rikkonut muita vastaan. Jos loputtomasti syytämme toisia mutta emme kykene emmekä halua todeta omia syntejämme tuollaisesta avusta ei ole mitään hyötyä. Kun tunnustamme Jumalalle syyllisyytemme ja Kristuksen veri pesee sen pois silloin alkaa todellinen elämä. Raamattu ei missään opeta että omia haavoja pitäisi tutkailla vaan se sanoo, jos emme anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan ei Jumalakaan anna meille anteeksi.

Matteus 6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne anna teille anteeksi

Jes 43:18 Älkää menneitä muistelko älkää menneistä välittäkö katso minä luon uutta

Fil 3:13 Veljet minä en vielä katso sitä voittaneeni mutta yhden minä teen unhotten sen mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti mikä on edessäpäin

Jesaja 58 kertoo miten sisäiset haavat pitää käsitellä. Tottele tätä lukua niin elämäsi muuttuu!

Room 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla

Usein synnin tekeminen on tietoista ja harkittua. Suunnittelemme sitä päiväkausia ja sitten toteutamme sen. Sitä ei voi kutsua lankeemukseksi.

Jes 1:16,17 Peseytykää puhdistautukaa pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää harrastakaa oikeutta ojentakaa väkivaltaista hankkikaa orvolle oikeus ajakaa lesken asiaa